Autot...

[Ryhis]

Ja tehkääpä muut ehtiessänne saman kaaroistanne. Teema vain kiinnostaa.

Toyota Hiace vm.99.

Pakettiauto joka kestää ja kestää. Valinta sellaiselle ihmiselle, jolla ei ole ylimääräistä aikaa tai rahaa upottaa kikottimensa toimintakyvyn ylläpitoon. Silkinhimmeän lakkapinnan alle on jo tehtaalla kaukonäköisesti valkattu lievästi metallinhohtoinen vihertävän harmaa pinta, josta suomalainen räntäpaska ja muut rospuuttokauden vitsaukset eivät välittömästi näy. Mitään homosteluksi laskettavia kikkailuja ei ulkopelleissä ole harrastettu, ylimääräisiä pokkauksia on turha etsiä, saati amispellejen keskuudessa suuresti arvostetuja levikkeita, spoilereita tahi scooppeja. Built for purpose, sanoisi amerikan serkku jota minulla ei ole.

Kuskin pukille persettä läntätessä ei voi kuin hämmästellä pikku vinosilmien insinöörinäkemystä, sisäänkampeaminen onnistuu oli omistaja minkä kokoinen tahansa. A-pilarista, ratista ja ovesta voi todellakin ottaa tukea, ilman pelkoa komponenttien välittömästä itsenäistymisestä muun auton suhteen. Penkki on rehellisen kantikas, kuten aitoon ysärimeininkiin kuuluukin. Sivuttaistukea löytyy juuri sen verran kuin tarpeeksi. Istuin on napakka ja verhoilussa sopiva kitka vielä miljoonan kilometrinkin jälkeen. Penkissä on liki portaaton säätö eteen-taakse, noin viidentoista kahdenkymmenen sentin matkalla, selkänoja taittuu kuskin pituudesta riippuen joko vähän takakenoon tai kunnolla takakenoon. Eteenpäin penkki taipuu aina "pakkolaskuasentoon" saakka, tämä siksi että penkin selkänojassa on pikkutasku tärkeille asioille. Kuten kossupullolle ja käsiaseelle. Penkin molempia säätöjä operoidaan patarautaa muisttavista kepeistä. Korkeudensäätöä tai ristiselän pullistuksia, saati muita kapitalistisia hapattavia toimintoja ei penkistä löydy, mutta toisaalta; vammaisia vartenhan on kunnalla kuljetukset ja löhöily muutenkin on tarkoitus hoitaa kotisohvalla.

Ratissa on kaksi asentoa, ylä ja ala. Yläasento on tarkoitettu miehille, ala-asento lapsille ja neiti-ihmisille. Tai itsensä sellaiseksi kokeville. Ratin säätöä operoidaan kullinkokoisesta staagista, onnistuu vaikka rukkaset kourassa.

Hallintalaitteet edustavat muutenkin enempi toimivaa, kuin esteettistä. Natsiwankkureissa (Ooppeli) ja Kikottimissa (italopaskat), ranskanpullien mikättimistä puhumattakaan, kytkimet ja niiden sähköt on tehty lasten kierrätyslelujen osista. (Olen itseasiassa varma, että yhdessä ooppelissa sähköjohdot olivat oikeasti vain kuparipastalla kyllästettyä villalankaa!) Hiacessa ei koskaan näe näitä virityksiä, että jokin nappula on kiilattu tiettyyn asentoon vanhalla hammastikulla, että mittariston valot palaisivat. Tsk tsk. Vielä kymmenien vuosien päivittäisen käytön jälkeen Hiacen keinu- sekä painokytkimet toimivat kuin tehtaalla lähtiessä. Plussaa vielä sijoittelusta sekä muotoilusta, kaikkien napikoiden käsittely onnistuu vaikka armeija no-can-do't kädessä. Samaa ei voi sanoa jonkun Citikan hanskalokeroon piilotetusta vilkkuviiksestä tai Marko Merkantin 500-sarjan bemarista jonka toimimaton kosketusnäyttö tottelee ainoastaan paljasta kättä.

Akustiikkaa, eli ilmavirtausta operoidaan keskellä kojelautaa olevasta taulusta. Nappia vääntämällä voi valita, tahtooko hytissä kiertävän omat pierut vai edellä seisovan venäläisen rekan naftahuurut. Lämmönsäätö on portaaton, skaalan ollessa ulkoilma - ruotsalainen sauna. Mitään sisäilman suodattimia ei Hiacessa ole, eikä niitä tarvita. Ikkunain avaus hoituu manuaalisesti jykevää kampea kiertämällä. Homahtaville kansalaisille joilla ranteet ovat 6-vuotiaan pikkutytön tasolla on kuulemma saataville myös, yäk, sähköikkunat, mutta omaan tuttavapiiriini ei moisia virityksiä harrastavia kuulu.

Peilit ovat kuin ronsun korvat ja niistä näkee aivan tarpeeksi. Joskus näkee peileihin kiinnitettävän pieniä 360" apupeilejä, mutta nämähän eivät puutteelliseen ajotaitoon jeesaa, takaisin autokouluun! Peilien säätö tapahtuu veivaamalla ikkuna alas, ja kääntämällä tassulla peili haluttuun asentoon. Pelkääjän puolen peili samalla tavalla joko harjanvarrella tökkien tai sitten apupoikaa käskien. Sähkösäätöisiä peilejä kuulemma myydään, mutta miksi hankkia sellaiset kun peilit säädetään tasan kerran vuodessa, pesumaatin jälkeen?

Vaihdestaagi sojottaa lattiasta, joka on jotain kummallista helvetin kovaa kumia. Paska lähtee kun veret teurastamosta kun vähän jynssää sienellä ja harjalla. Tekniikan maailmassa arvosteltiin Hiacea siitä, että vaihdestaagi on "vanhanaikaisesti" lattiassa. Mitä helvettiä? Siis toimiva ratkaisu muuttuu huonommaksi ainoastaan ajan myötä? Toisekseen lehti väitti, että lattiassa oleva vaihdekeppi haittaa hytissä läpikulkemista? Siis todellakin mitä helvettiä??? Tosimies ei ole mikään apina joka kirmaa pitkin pakuautonsa hyttiä! Ovet löytyvät molemmin puolin ja niistä kuljetaan.

Konepellin alta  löytyy luotettavaa vuoden 1995 etukammiodieseltekniikkaa. Tärkeimmät komponentit ovat muutenkin näkösällä ja operoitavissa ilman sen suurempia konehuoneen purkamisia joka ylä- tai alakautta. Starttimoottori kelpaa sellaisenaan vaikka dragster-autoon ja 120 ampeerintunnin edestä akustoja ja liki ranteen vahvuiset startin kaapelit takaavat sulavat käynnistykset vielä -25 asteen keleillä, naapurin maanitellessa ranskanpullaansa edes inahtamaan. Öljyä kone hörppää reilusti yli kuusi litraa, mikä takaa kunnon voitelun sekä mäntien puhdistuksen. Pissapojan tankki on varustettu liki vastaavalla kapasiteetilla, joten Hiace-miehen ei tarvitse tuulilasinpesunestettä lisäillä vähän väliä.

Siinä missä neulamunaiset käytäväkiitäjät, merkantit, arkkitehdit ja dosentit joutuvat pohtimaan riittääkö likviditeetti hankkia se-ja-se saksalainen auto 0,2 litraa isommalla koneella, että naapurin mulkku tulisi kateelliseksi, ei Hiace-miehen päätä palella. Konevaihtoehtoja on tasan kaksi. 2,4 litrainen dieselkone pakokaasuturbolla tai ei. Ja järjestään kaikki ostavat sen turbomallin.

Hiace on takavetoinen, kuten oikeat autot ovat. Vähän krouvi kääntymään, mutta tämä on selitettävissä etupään rakenteella joka on kaikissa Hiaceissa tehty nelivetomahdollisuutta silmälläpitäen. Paras tapa edetä ahtaampiin paikkoihin on peruuttaminen. Peruuttamista on ainakin opetettu autokoulussa joskus, mutta silminnäkijähavaintojen mukaan ei enää pitkään aikaan. Ainakin se tuntuu olevan todella vaikeaa. Jotkut väittävät, että takavetoisissa autoissa, varsinkin pakettiautoissa, tulisi takasillalla pitää useamman sadan kilon edestä painoa, että autolla voisi ajaa talvella. Tämä on harhaluuloa, yksi hiekkasäkki josta satunnaisesti lapioida renkaiden alle soraa piisaa mainiosti. Jos ei auto pysy hanskassa ilman hiekkasäkkejä, niin mars mars autokouluun takaisin.

Jotkut diesel-focuksen omistajat ovat joskus tohkeissaan repostelemassa "autonsa" mahtavasta alaväännöstä. Tämähän on yhtä totta, kuin että oppisi jotain seksistä vain poskelle pussaamalla. Kun Hiacen kone vääntää, niin siinä liikahtaa niin kolmatta tonnia pakettiautoa kuin samankokoinen henkilönosturi. Vielä parin asteen ylämäkeenkin voi liikkeelle lähteä pelkällä kytkimellä, siinä missä diesel-vokuksen kuljettaja joutuu hieromaan kytkinlevynsä punahehkuiseksi jos kyydissä on vaimo ja lapset (vaan kukapa rankaisisi perhettään ahtamalla kaikki samaan aikaan johonkin focukseen???) Dieselöljyä Hiacea vie ajotavoista ja -olosuhteista riippuen suunnilleen sen mitä kahden tankkauksen välillä kuluu.

Konttia haisulissa piisaa kymmenen kuution verran, nyyttiä otetaan kyytiin tuhannen kiloa. Jotkut ostavat farmariauton, koska siinä on kuulemma kunnolla tilaa (*PASKAISTA HUUTONAURUA*)

Hiacen ainoa huono puoli on kehyskuntalaisten perheenisien kateus. Koska Hiace-mies yleensä omistaa ajamansa ajoneuvon, joutuu hän jatkuvasti rahoitusyhtiöiden kikottimilla ajavien nynnyjen sikailujen uhriksi.

[Chillaillen]

Tässäpä yksi kuvaus lisää:
Renault Grand Scenic 2.0T -06

Ranskalainen 7-paikkainen "tila-auto", johon mahtuu muksut, koirat ja vaikkapa anoppi taaimmaisille penkeille. Itse en anoppiani tuonne sijoittaisi, sillä olemme ihan hyvissä väleissä keskenämme. Kaksi takimmaista penkkiä nousee takakontin lattiasta ylös. Noilla voi periaatteessa istua tosi pienikokoinen ihminen, mutta silloinkin asento on outo. Istuimet ovat niin matalalla, ettei jalkoja saa sovitettua oikein mihinkään. Eli se niistä kahdesta ylimääräisestä paikasta.

Maantiellä Rellulla on ihan mukava ajaa, jos on muistanut ennen liikkeelle lähtöä työntää avattavien ikkunoiden yläosassa olevat tiivisteet paikoilleen. Nämä tuppaavat pullahtamaan helposti pois paikaltaan. Tällöin ikkunan yläosa lerpattaa tiivisteineen liian ulkona ja suhina kabiinissa on melkoinen. Muuten Rellu on melko hiljainen kulkuneuvo.

Mitään isompia vikoja tässä ranskattaressa ei ole ollut, pikemminkin mielenkiintoisia ominaisuuksia. Ratissa oleva radion säätönuppi on hajonnut kerran, mutta tämän sai korjautettua kalliisti merkkiliikkeessä. CD-levyjä on hyvä varata mukaan reissuun, sillä radion kuuluvuus on todella heikko. Parhaiten kuuluu yleensä ruotsin- ja venäjänkieliset radioasemat. Oma kielitaitoni on sen verran heikko, että kuuntelen mieluummin CD-levyä tai suljen koko roskan. Tämäkin radio on kuulemma toiminut uutena ihan hyvin, mutta lakannut sitten vähitellen kuulumasta. Merkkiliikkeessä todettiin, että tämä on tyypillinen ominaisuus Renault-merkkisissä "autoissa".
Moottori on hyvä ja melko pienikulutuksinen. 2-litrainen bensiinikäyttöinen turbomoottori kuljettaa painavaa tilaihmettä ihan pirteästi. Sekalaisessa ajossa keskikulutus jää reilusti alle 8 litran. Maantieajossa pääsee paljon vähemmälläkin.

Tämän kuljettimen kanssa tulee kyllä toimeen, jos hyväksyy em. ominaisuudet. Radion voisi vaihtaa parempaan ja nuo tiivisteet saisi kiinnitettyä varmaankin vaikka Sikaflexillä. En ole saanut kumpaakaan aikaiseksi, joten näillä mennään. Laatuauto tämä ei tosiaankaan ole, mutta harva sellaista odottaa ostaessaan Renault-merkkisen kulkuneuvon.

[masaiman]

Jahas, näyttäis siltä että epäonnenpyörä pysähtyi rosvosektoriin ja paskahatusta nousee ensimmäinen korjausta vaativa vika:takarenkaan laakeri. No,kulutusosa ja v50n tunnettu heikko kohta...

[Aji Inferno]

Jonkin aikaa nyt käskyttänyt Toyota Corolla farmaria vm -2005, ja autosta alkaa olla tietty käsitys. Hyvä peli se on. Ainoa löytämäni varsinainen vika on takarekkarikilven yhden kiinnikkeen ruostuminen poikki, mikä aiheuttaa räminää luukkua suljettaessa.

Hyvin on "Toyotamainen" laite niin hyvässä kuin hiukan ehkä pahassakin. Hallintalaitteet ja etenkin moottorin käytös muistuttavat erittäin paljon kahdesta Yariksestani. Hallintalaitteet japanilainen setä tai täti onkin onnistunut rakentamaan todella hyvin. Laatuvaikutelma on muutenkin mainio; hiljattainen matkustaja totesi, ettei autoa erota uudesta.

Täydellinen ei vanha Corolla ole. Kuten joku täällä jo mainitsikin, kaasujalan asento jää jotenkin kummalliseksi, mikä ei pitkällä matkalla ole iloksi. Muutenkin mittasuhteet ovat hiukan hassut: vaihdekeppi on hitusen etäällä, kaasupoljin taas hiukan turhan lähellä, jne. Erilaiset raajan mitat nähtävästi Japanissa? Mutta noiden asioiden kanssa elää kyllä - ainakin, jollei tavan vuoksi matkustele pitkiä maantiereissuja. Ehkä vähän ärsyttävämpi piirre (ei tosin liian) on ilmeisesti useimmissa tuon ajan Toyotan VVT-I -moottoreissa (olen kokeillut: 1.3, 1.5, 1.6) esiintyvä taipumus "hyppelyyn" liikkeellelähdöissä. Moottorit ovat kyllä varsin sitkeitä alakierroksillakin, mutta ilmeisesti tuo VVT-I venttiilinsäätötekniikka ei ihan ehdi säätää asioita oikein kun nostat kytkimen pienellä kaasulla. Jos kone ei sammu risteyksessä, sen jälkeen moottorit toimivat kuin unelma.

Kulutus on ollut maantieajossa maltillisella 70..90 nopeudella 6 litran tuntumassa, mutta kaupungissa mennään sitten heti 7..8 litraan. Ei talousihme, muttei bensarosvokaan.

Äänentoistosysteemi on perusautolle aivan asiallinen: edessä 4 kajaria ja takana 2. Viritin aikanaan Yariksen vastaavasta aivan helkkarin loistavaäänisen hirviösysteemin, mutta nyt tuntuisi että vakiokama saa riittää.

Penkit ovat todella tukevat ja mukavat pitkälläkin matkalla.

Corolla on hyvin hiljainen noin satasen nopeuteen saakka. Vasta sen yläpuolella kutosvaihteen puuttuminen nostaa moottorin äänen kuuluville. Kitinöitä ja nitinöitä ei kuulu edes vanhassa yksilössä. Kaikki katkaisijat ja vipstaakit toimivat napakasti kuin uudet. Tämä on japanilaisuutta ehkä parhaimmillaan.

Ajo-ominaisuudet... En ole, onneksi, vielä joutunut testaamaan auton rajoja ääritilanteissa. Sen sanotaan olevan hiukan aliohjautuva, ja sellainen mielikuva on minullekin tullut. Rauhallinen ja suuntavakaa auto, eikä samanlainen kaarreajon ilopilleri kuin esim. Yaris T-Sport oli. Hyvin kyllä ottaa tiukatkin mutkat, ja jousitus alustoineen toimii erittäin hyvin. Mukava, silti jämäkkä ja kantava.

Kaiken kaikkiaan, tuo peruscorolla 8 vuoden takaa saa kyllä oikeasti välillä miettimään miten hauska olisi saman aikakauden Corolla T-Sport 200 hepan moottoreineen ja muine herkkuineen, laadun ollessa (toivottavasti) samaa tasoa.

Hyvä auto so far.

[Noli Me Tangere]

Toyota Corolla -04

Yks piste kutosen bensakoneella varustettu menopeli, on käytössä myös työajossa. Kuului vanhalle miehelle, joka ajoi autolla ainoastaan sunnuntaisin. Tällä kertaa tämä on jopa totta, nimittäin mittarissa on öbaut 38000 kilometriä. Muutenkin auto on kuin uusi.

Muuten voin allekirjoittaa paljon Aji Infernon tekstistä. Liikkeellelähdössä pitää olla välillä varovainen, tosin edellinen omistaja on saattanut kurittaa kytkintä hieman. Vakionopeudensäädin olisi kova juttu pitkää matkaa ajettaessa, sillä nilkka tuntuu aina jäävän epämukavaan asentoon. Radioon halusin aux-liitännän. Kulutus on pysynyt siedettävässä 7 litraa \ 100km -lukemassa, vaikka työajo vaatiii välillä kovia kiihdytyksiä muun liikenteen sekaan.

Hyvä perusauto.

[masaiman]

Useita vuosia ja useita satoja tuhansia kilometrejä yhteistä taivalta on hemmetin vaikea saada survottua yhteen kirjoitukseen, ja tästäkin varmasti puuttuu monia asioita, mutta jonkinlaisen käsityksen varmasti saa aiheesta:


Volvo S80 mk1 2,5D `99

Suuri, jämäkkä, ylellinen, muttei kuitenkaan (liian) pröystäilevä. Paljon ajavan ihmisen auto. Tähänastisista ajopeleistäni aivan kirkkaasti paras niin ajettavuudeltaan kuin muiltakin ominaisuuksiltaan. Hintaluokassaan aivan kirkas ykkönen, samanlaista luksusta ei tarjoa mikään toinen vastaan tullut laite tuohon hintaan. Jotkut tosin pyytävät omistaan aivan naurettavia summia edelleen mutta järkevänhintaisiakin on saatavilla kun hieman kaivaa.

Tuo vanhempi, ykköskoppaisten dieseleiden keulalla ennen Volvon omaa Commonrail-yhteispaineruiskutuksella varustettua konetta ollut D5252T moottori on periaatteessa Volkswagenin tuote, ja sama kattila löytyy pääosin mm. Caravellen keulilta, joskin vapaastihengittävänä ja ilman Volvon siihen lisäämiä muita laitteita. Kyseinen kone on lähes ikiliikkujan maineessa ja niillä onkin mm. taksikäytössä päästy toisinaan miljoonankin ylittäneisiin lukemiin ilman suurempia ongelmia. Edes allekirjoittaneen omalle koneelle sattunut jakohihnavaurio ei saanut aikaan kuin pari vääntynyttä venttiiliä, jotka kansityön ohessa kuitenkin päätettiin samantein vaihtaa kaikki, samoin kuin hydrauliset nostajat, joista yksi oli särkynyt edellisen omistajan huolimattomuuden seurauksena aiheuttaen äänekästä nakutusta kiihdyttäessä. Hevosvoimia moottorista ei yhden barin ahdoilla oteta irti sataaneljääkymmentä enempää, mutta henkilöautolle varsin kookas turbo takaa viisisylinteristä moottoria ahdistettaessa massiivisen väännön jonka turvin varsin suuri ja erityisesti painava kori siirtyy kohti horisonttia varsin kiihkeästi hieman yli 1800 kilon omamassasta huolimatta. Varsinkin dieselmoottorit ovat siivosti ajaessa kuitenkin verrattaen varsin taloudellisia, essonbaarit ovat täynnä ihmisiä jotka tietävät kaikki volvot polttoainerohmuiksi, ja jota varsinkin bensiinikäyttöiset nelivetomallit ovatkin, mutta kakspuolikas etuvetodiesel pääasiassa cruise päällä maantietä ajaessa siirtyy helposti sata kilometriä pikipäällystettä kuudella litralla lientä. Ajoin autolla reilu 2-, melkein 300 000 kilometriä joiden aikana keskimääräinen kulutus pääasiassa yksin ajellessa kieppui 6,3:n paikkeilla.

Hyvää käyttöalueen vääntöä komppaa mainiosti erittäin toimiva alusta. Kurveissa tapahtuva sivuttaiskallistelu on lähes olematonta ja kuskin kantti loppuu lähes aina ennen pitoa kiitos jo perusmallista löytyvien vakaajien ja suuren takasillan, sekä varsinkin etuvetoiselle autolle varsin monimutkaisen takaripustuksen joka pitää renkaan kaikissa asennoissa koko leveydeltään tiessä. Ohjaus on tarkka ja kevyt kovempaakin ajaessa, ja vaikkei ainakaan omassa autossani ollut ajovakauden hallintajärjestelmää oli autolla ilmeisesti varsin onnistuneen alustan johdosta voimakas taipumus oikoa pikkuluisut, tahalliset ja tahattomat, varsin äkkiä itse, olettaen että alla olivat kelvolliset renkaat. Mm edellisestä Passatista jääneet talvikumit toimivat Volvon alla todella hyvin kun Passatin keula karkasi välittömästi jarrua painettaessa, mutta yhdessä vaiheessa pikkupakon takia alla ollut sekarengastus (edessä 65/15 ja takana 55/16) sai aikaan erittäin levottomasti käyttäytyvän takapään etukumien joustaessa takarenkaita enemmän jonka johdosta perän pito murtui hyvin herkästi.  Suurista sisätiloistaan huolimatta varsin matala jousitus ei kumma kyllä kärsi kamalasti kuormaa, takapenkillä olevat kaksi aikuista ihmistä saavatkin jo aikaan töyssyissä kontaktin takakumien ja sisäkaarien välillä, eikä autolla ollut kantavuutta muistaakseni matkustajat mukaan luettuna kuin viitisen sataa kiloa, ja auto onkin selvästi parhaimmillaan silloin, kun sitä ohjastaa yksin. Alumiinivanteet ovat erityisen suositeltavat, sillä malli on erittäin kuuluisa varsinkin talvella taakseen tekemästään turbulenssistä, joka pakkaa takavanteet erityisesti tuiskukelillä varsin äkkiä täyteen lunta, jota saakin olla puhdistamassa vanteista erittäin useasti. Nelivetomallissa takatukivarsissa on ylimääräiset ilmanohjurit, "possunkorvat" joita monet, itse mukaanlukien, ovat asennelleet myös etuvetomalleihin vähentämään ongelmaa. Marmoritiskilläkin tämä on huomattu ja alunperin parinkympin parihinta muuttui ensin kappalehinnaksi ja on kuulemma nyttemin noussut reippaasti lisää.

Sisusta autossa on erityisen mukava. Puolinahkaiset istuimet ovat mukavan leveät tarjoten kuitenkin sopivasti sivutukea, eivätkä kesälläkään hiosta liikaa toisin kuin kokonaan lehmänselästä valmistetut, korimelu on varsin vähäistä ja äänentoistojärjestelmä erittäin laadukas kaiuttimien kokonaislukumäärän omassa autossani olleessa toisiksi parhaassa varustelutasossa kohoten aina kuuteen, parhaassa olisi ollut vielä keskikaiutin sekä kuuden cd:n vaihtaja. Oikeastaan ainut omaan silmään käynyt yksityiskohta oli koko sisustan ulkolaitoja sekä suurta osaa ratin kehästä kiertävä korni jalopuulista jota suunnittelinkin monasti maalaavani hopeiseksi, mutta jota en sitten koskaan kuitenkaan tullut tehneeksi. Muu väritys omassani oli onneksi hillityn tummanharmaa, mutta olen vuosien varrella nähnyt mitä hirveämpiä ratkaisuja, mm kokonaan sinisen (sinisessä autossa), vaalean maitokahvin värisiä tummalla yläosalla ja ilman (ei meikäläisen vaatteille...), ja jopa muutaman kinuskitoffeen oranssinruskean (hyi!)

En tiedä johtuuko seikka auton huomattavasta leveydestä, kanssaihmisten kateudesta vai näiden yhteisvaikutuksesta, mutta on vaikea löytää esimerkiksi ostoskeskuksen parkkipaikalta yhtäkään ykköskoppaista kasikymppiä jonka kyljissä ei olisi vähintään yksi ovenjälki. Tuossa omassani niitä taisi lopulta olla viisi. Hopeisesta väristä ne ei niin näkynyt, mutta esim mustasta ja tummanvihreästä kyljestä lommot bongaa jo kaukaa. Kyljet eivät suinkaan ole mitään tiapaperia kuten auton painostakin voi jo päätellä ja oveen saakin lyödä sangen kovaa jäljen aikaansaamiseksi joten klommot ovat kaikki oltava tulosta joko räikeästä huolimattomuudesta tai aimo annoksesta tahallisuutta, ja tuon auton kanssa tulikin sittemmin pinttynyt tapa parkkeerata aina mahdollisuuden ollessa joko rivin päähän ulkoviivan päälle tai sen verran kauemmas ettei viereen kovin herkästi eksy muita autoja, joskin ikävä kyllä autoileva suomalainen tuntuu olevan laumaeläin ja useita kertoja harmikseni ja huvituksekseni parkkipaikan autioon takanurkkaan yksin jätetty auto onkin kauppareissun aikana saanut molemmille puolilleen kaverin ympärillä edelleen olevan muuten tyhjän parkkipaikan takareunalle...


Kuten jo varmaan arvasitkin, tuo kaikki luksus ei suinkaan tule aivan ilmaiseksi, ja kyseisenlainen ajokki onkin varsin hintava ylläpidettävä. Ei pelkästään todella riettaan dieselveron kiitos painavan korin, vaan mm. myös varaosien usein ylimääräistä köhimistä aiheuttavan hinnan. Tarvikeosiakin on toki nykypäivänä saatavilla mm. motonetin valikoimasta kunhan hiukan karsii mitä kaikkea sieltä ostaa, nimittäin kaikki osat, erityisesti alustan osat eivät vaan kestä painavaa autoa. Muunmuassa edellämainittu tarkka ohjaus on erittäin kranttu eturipustuksen puslien terveydestä, ja tukivarsijumppaa saakin harjoittaa tasaisin väliajoin. Tukivarsi, eikä pusla siksi, että varsinkin edemmät puslat ovat mallia pitkittäinen ja kierrettävä, ja erittäin paskamaiset vaihtaa, yhden kerran olen onnistunut prässätä vanhat puslat ulos ja uudet tilalle, yhden kerran olen murtanut prosessissa takapuslien silmukat ja muina kertoina kiltisti uusinut koko tukivarret. Ne eivät itsessään ole kovinkaan hankalat vaihtaa, mutta ohjaus on TOOODELLA tarkka siitä että ohjauskulmat ovat just eikä yhtään melkeen ja nelipyöräsuunnattavana autona homma onkin tehtävä joka kerta kun alustaa on sorkittu, ja  AINA Vianorilla tms. missä k.o. laitteistoja nyt löytyy ja rahaa palaa yleensä noin himpan ali satanen per veto, muuten etukumit silottuu varsin sassiin vaikkei pahempia vetelyjä ratissa tuntuisikaan. Huonoksi menevät puslat kyllä alkavat vaikuttaa ohjaukseen jo varsin varhaisessa vaiheessa, ja motonetin tarvikevarsissa usein on jo valmiiksi sen verran lötköä kumia olevat puslat että töyssyissä syntyviä kolinoita saattaakin esiintyä jopa juuri vaihdetuilla varsilla silmukoiden päästessä ottamaan varsin ahtaiden apurungon koteloiden seiniin. Renkaanlaakereitakin joutuu toisinaan uusimaan, joskin ne useimmiten kestävät huomattavasti kauemmin kuin monissa muissa malleissa ja pääasiassa joutuvatkin vaihtoon laakerin ulkokehän kovapinnoitteen murtuessa jonka huomaa jurnuttavana äänenä kuulien hyppiessä kohdan yli. Laakeri on erittäin helppo vaihtaa koska se on joka nurkassa prässäämisen sijaan kiinni olkavarressa neljällä pultilla, mutta on sitten vastaavan määrän arvokkaampi, sillä samalla menee uusiksi koko napa.

Lisävarustelaitteistoon kuuluvat useimmiten sekä automaaginen ilmastointi (jota ilman olevaa autoa en enää suostu hankkimaan) että Ardic-merkkinen polttoainelämmitin. Edellämainittua kukaan harvemmin huoltaa joten sen viimein antautuessa meneekin yleensä sileäksi noin 1500:lla nappulaa kompressorin vaihtaessa hiippakuntaa, jäljempänä mainitun polttoainelämmittimen voikin sitten suosilla unohtaa, se ei toimi. Omani kanssa tappelin koko sen ajan kun auton omistin, vaihtaen siihen älyboksin, vesipumpun, sekä paineentasaaja/suutinyhdistelmän, eli käytännössä kaikki muut osat paitsi itse polttopannun ja turbiinimoottorin, joka päättikin antautua hyvin nopeasti sen jälkeen kun viimein sain laitteen muutaman viikon ajaksi toimimaan.

Muuten ei edes tullut perheenlisäys olisi aiheuttanut varsinaisesti paineita autonvaihtoon kiitos massiivisen takakontin joka hakkaa tilavuudessaan sueat farmaritkin, mutta muiden käyttökulujen korkean tason lisäksi puolta miljoonaa kovasti lähestynyt mittarilukema alkoi ikävästi lyhentää huoltoväliä, ja vaikkei näin myöhemmin ajateltuna asia ihan niin ollutkaan, alkoi tuntua siltä että autossa on koko ajan jotain rempattavaa, ja onhan toki myönnettävä että yhdellä autolla seitsemän vuotta ja kolmatta jakoremmiä ajelleena alkoi siihen jo hieman kyllästymäänkin.

Tilaisuuden saavuttua hankin tilalle jo täälläkin esittelemäni 2008 vuosimallin faceliftin saaneen V50:n D5 tekniikalla ja Geartronic-vaihteistolla varustettuna, mutta se onkin sitten jo toinen tarina.

[masaiman]

Pääsipä tänään oikeen kunnon röhönauru töissä kun vastaan tuli mintunvihreä kakkoskoppainen V70. Ei siinä värissä sinänsä mitään vikaa ollut, mutta rekisterikilpi PEH-1 aiheutti kieltämättä jonkinmoista hilpeyttä...

[masaiman]

Ah autuutta, pääsee taas vaihteeks viikonloppuna ronaamaan sitikan pakaria, takapöntön kiinnikelaippa mätiny irti siitä purkin etupäästä ja hormi kolisee hölössä reiässä, Ei siinä muuten mutta kun koko loppu purkki on vielä aivan hyvässä kunnossa... Viitti alkaa hitsaamaankaan kun uus pönttö maksaa 60e...

Siinähän se viikonloppu rattosasti meneekin kun vaihtelee ton purkin ja Volvon etuiskareitten yläpäät...

[akselsson1]

Nyt tarvitsisin apuja sivuvilkkujen vaihtoon, molemmista polttimo mennyt, ja uudet on plakkarissa, mutta eihän tuota kupua tahdo saada millään ilveellä irti, eikä viittisi rikkoakaan yrittämällä voimalla 
kyseessä siis volvo v40 (2000)
Kokemus edes jostain muusta saman merkin autosta varmaan auttaisi.
Olen nyt yrittänyt kiertää, työntää, vetää, raottaa reunoista ja mitä kaikkea mahdollista, mutta ei mihinkään 
Joku kikka tähän varmaan on, mutta se pitäisi tietää.
Googletuksenkin tulokset ovat kovin laihoja 

[masaiman]

Muissa volvoissa mitä olen tehnyt se kylkivilkku irtoaa kokonaisena niin että työntää sitä taaksepäin ja kääntää etureunan ylös. Vrcf:n foorumilta löytänet ohjeet, oon markkinoilla just nyt etten saa kaivettua

[Heku]

Varmaankin samoilla markkinoilla käytiin, eipä siellä juuri mitään ollut. Turhaa krääsää melkein joka kojulla, tosin löytyi vielä noita työhanskoja mitä oon pari vuotta käyttänyt, istuu käteen niin hyvin että voi käyttää remonttihommissakin ja hintaa tingattuna 2e/pari.

[masaiman]

Hartolassa, Volvo-paidat tarttu itelle ja pojalle 

Tuli kalliit markkinat kun vielä Jari-pekan parkkiksella leiskautin helvetin rävelö lastenrattaita takakonttiin laittaessa vaimon sitikasta takavalon paskaks  Noo noita on onneks joka romarilla...

[akselsson1]

Muissa volvoissa mitä olen tehnyt se kylkivilkku irtoaa kokonaisena niin että työntää sitä taaksepäin ja kääntää etureunan ylös. Vrcf:n foorumilta löytänet ohjeet, oon markkinoilla just nyt etten saa kaivettua

Näitä ohjeita soveltamalla, sain kuvut irti, ja vaihdoin polttimot. Kiitos tästä.
Mutta kuinkas kävikään...
Ei vilkut toimi silti! _kerpele
Tarkemmalla katsomisella vanhatkin polttimot olivat ehjät, joskin oranssi oli kaikki pudonnut.
Mikäs nyt eteen 
Kummallekkaan puolelle ei siis ilmeisesti tule sitä taianomaista sähköä ensinkään 

[Jani M]

Katalysaattori...

Ei mulla muuta.

[masaiman]

Kummallekkaan puolelle ei siis ilmeisesti tule sitä taianomaista sähköä ensinkään 

Pahahan tuohon on sanoa, se on vaan mentävä johtoo pitkin yleismittarin kanssa ja etittävä katkos, mä nyt paan kyssärin tonne toiselle puolelle, kattoo jos löytyy joku taikaliitin mikä aina pykii tms...

Itte tilasin just uudet takajarrut, en uskaltanu mätänetistä kun muutenkin Focuksen alusta ja M-netin jarruosilla muutenkin huono maine, osittain omasta kokemusesta niin tilasin sitten Brembot saman tien, tiiä sitten tilasinko just samat halppislevyt ja hiton kalliin tarran mut jospa noi nyt toimis kun kuulemma tyyppivika V50:ssä nuo jarrut...

Hyvännäkönen katti, onko rööri hörpänny vettä vai millä oot saanu noin räjähtämään?

[Jani M]

Hyvännäkönen katti, onko rööri hörpänny vettä vai millä oot saanu noin räjähtämään?

Edellisen omistajan jäljiltä tuo on. Ostin auton pikku projektiksi. Tuossa on käynyt niin, että on täydestä laulusta puola alkanut pykimään ja palamatonta tavaraa katalysaattoriin. Siellähän se sitten syttyy.

[akselsson1]

Kummallekkaan puolelle ei siis ilmeisesti tule sitä taianomaista sähköä ensinkään 

Pahahan tuohon on sanoa, se on vaan mentävä johtoo pitkin yleismittarin kanssa ja etittävä katkos, mä nyt paan kyssärin tonne toiselle puolelle, kattoo jos löytyy joku taikaliitin mikä aina pykii tms...

Todettakoon myös, että tällä hetkellä toinen vilkku on alkanut omatoimisesti taas toimimaan 

[Huru-ukko]

Kummallekkaan puolelle ei siis ilmeisesti tule sitä taianomaista sähköä ensinkään 

Pahahan tuohon on sanoa, se on vaan mentävä johtoo pitkin yleismittarin kanssa ja etittävä katkos, mä nyt paan kyssärin tonne toiselle puolelle, kattoo jos löytyy joku taikaliitin mikä aina pykii tms...

Todettakoon myös, että tällä hetkellä toinen vilkku on alkanut omatoimisesti taas toimimaan 

Kuulostaisi maadoitusongelmalta....

[akselsson1]

Kummallekkaan puolelle ei siis ilmeisesti tule sitä taianomaista sähköä ensinkään 

Pahahan tuohon on sanoa, se on vaan mentävä johtoo pitkin yleismittarin kanssa ja etittävä katkos, mä nyt paan kyssärin tonne toiselle puolelle, kattoo jos löytyy joku taikaliitin mikä aina pykii tms...

Todettakoon myös, että tällä hetkellä toinen vilkku on alkanut omatoimisesti taas toimimaan 

Kuulostaisi maadoitusongelmalta....

voi hyvin olla, hemmetin johdot vaan menevät jonnekin lokarin sisään, niin ei niitäkään liian helppo ole seurata. Ehkä jos viikonloppuna on aikaa...

[Wolfman]

voi hyvin olla, hemmetin johdot vaan menevät jonnekin lokarin sisään, niin ei niitäkään liian helppo ole seurata. Ehkä jos viikonloppuna on aikaa...

Eikös viikonloppuna ole jotain tärkeämpääkin tekemistä
http://chilifoorumi.fi/index.php?topic=14195.0