Räyhäkkäästi kyökissä.

[Ryhis]

Yleisön painostuksesta avasin sitten tämän ketjun. Yllätyin, että yli 50 ihmistä oli äänestänyt jollain tavalla tällaisen asian puolesta. Jessus...

En nyt tiedä pitäiskö tänne kopioida aikaisemmat reseptit tuolta päiväkirjaosiosta, ehkä parempi jättää ne sinne kun ovat kuitenkin suht helposti luettavissa sivujen 6-10 välissä. Tuplapostaukset ovat turhia.

Kommentteja tietenkin toivon, aloitin tuon "ruokapäiväkirjan" kasvatuspäiväkirjan sisällä lähinnä koska innostuin uudesta keittiöstäni. Myönnetään kuitenkin, että resepteillä on eräs pitemmänkin tähtäimen mahdollinen suunnitelma. Kommentointi on myös ainut vuoropuhelun muoto, joten jos resepti tökkii, kerro siitä heti. Samoin kaikki parannusehdotukset otetaan avosylin vastaan.

Ruoanlaitto on kiva harrastus, melkein yhtä hienoa ja monipuolista kuin chilinkasvatus. Resepteissä nojataan melko paljon maalaisjärkeen ja kykyyn lukea rivien välistä. Viime aikoina kirjotellessani olen ollut pullollaan ruokaa sekä olutta (ja muutamaan kertaan olen ollut täynnä myös gin&toniccia), joten rivitys- sekä näppäilyvirheitä syntyy. Viljelen myös erittäin epämääräistä terminologiaa, jota värittävät niinikään itsekeksimäni asiat kuin vanhoista merirosvokirjoista varastetut fraseeraukset. Arvostan myös tiettyä rehvakkuutta sekä heteromiesmäistä "ronskia kielenkäyttöä". Näitäkin asioita voi kommentoida, mutta epäilen sen olevan ajanhukkaa. Jokaisessa käymässäni koulussa sekä armeijassa "huonoa asennettani" on yritettyä koulia pois, laihoin tuloksin. 

[Ryhis]

Aloitetaan sitten rauhallisesti. Pari viimeisintä ateriaa on sisältänyt uutta perunaa. Mallorcalaiset uudet perunat tulivat ja menivät, nyt saa ruotsalaisia ja kohta kotimaisia.

"Peruna on Suomen tryffeli."- Sanoo Pekka Terävä, ja puhuu muuten asiaa.

Uusien perunoiden pesu on aina koettu vaikeaksi. Tai ainakin omissa tuttavapiireissä. Väitehän on mitä profaaneinta herjausta rakasta perunaamme kohtaan eli lyhyesti paskapuhetta!

Kilo perunoita laitetaan neljän litran kattilaan. Neljän litran kattilaan mahtuu kaksi nyrkkiä rinnakkain ja on n. olutuopin korkuinen. Jos paikalla on vaimoihminen tai siihen rinnastettava, voidaan häntä pyytää sormella osoittamaan kyseinen metallituote.

Jos kattilaa ei löydy, otetaan seuraavaksi lähin vastaava tuote. Salaattikulho, pienempi kasari, sotilaskypärä.

Aseta kattila tiskialtaaseen ja laita hanasta kylmä vesi juoksemaan siihen, kaada perunoita n. 3/4 osaa kattilan korkeudesta.

Ja nyt tärkein; Jos kotoa ei löydy puhtaaksi miellettävää tiskiharjaa, osta sellainen. Joskus menneisyydessä kova juttu oli ns. "juuresharja" jonka ainut tehtävä nähdäkseni on roikkua inhottavan törkyisenä kuivauskaapin pinnoista.

Juuresharja joutaa roskiin, varsinkin jos kodin kaikki kasvikset ovat kotoisin alepasta tai k-kaupasta.

Samalla kun vesi valuu, änkeä puhdas - tai ainakin fairystä vapaa - tiskiharja pottujen joukkoon, hämmennä sopivalla voimakkuudella, korkeussuunnassa lievästi kallellaan ympyrää. Alle minuutissa sinulla on kattilallinen puhtaita perunoita! Kaada potut lävikköön, huuhtaise nopeasti ja takaisin kattilaan. Lisää keitinvesi, suola ja tilli. Keitä kypsäksi ja syö minkä kanssa vaan. Peruna on hyvää!

[Kaltsu]

Peruna on hyvää ilman TILLIÄ! 

[Tepi]

Peruna on hyvää ilman TILLIÄ! 

Mutta ei ilman voita ja sipulia.

[Kaltsu]

Peruna on hyvää ilman TILLIÄ! 

Mutta ei ilman voita ja zibulaa.

Näin on!

[Kadotus]

Jos kattilaa ei löydy, otetaan seuraavaksi lähin vastaava tuote. Salaattikulho, pienempi kasari, sotilaskypärä.

Sieluni silmin näin kuinka Räyhäkäs keittelee perunoita M40 SS-kypärässä... 

[TunturiTiger]

Jos kattilaa ei löydy, otetaan seuraavaksi lähin vastaava tuote. Salaattikulho, pienempi kasari, sotilaskypärä.

Sieluni silmin näin kuinka Räyhäkäs keittelee perunoita M40 SS-kypärässä... 

Niin... Tuota vanhemmissa malleissa tais olla vielä se sarvi keskellä päälakea, jolloin se olis vaikeempi pitää levyllä läikyttämättä. Jopa tuommoinen ns. viikinkikypärä olis tukevampi kahden sarven ansiosta. (okei mä tiedän, ettei oikeissa viikinkikypärissä ollut sarvia..)

[PP]

Mutta ei ilman voita ja zibulaa.

Näin on!

Siihen vielä hyvää savukalaa rinnalle niin parempaa yhdistelmää saa hakea. Tillille ihan sama oli tai ei.

[Kaltsu]

Mutta ei ilman voita ja zibulaa.

Näin on!

Siihen vielä hyvää savukalaa rinnalle niin parempaa yhdistelmää saa hakea. Tillille ihan sama oli tai ei.

Nyt aletaan päästä asiaan, mutta tottakai ilman tilliä.

[Minbaari]

Mutta ei ilman voita ja zibulaa.

Näin on!

Siihen vielä hyvää savukalaa rinnalle niin parempaa yhdistelmää saa hakea. Tillille ihan sama oli tai ei.

Nyt aletaan päästä asiaan, mutta tottakai ilman tilliä.

Mutta kuka unohti SILLIN!? Aivan pakollinen uusien pottujen kanssa.

[Ryhis]

Silli on hyvää. Hiljaista ollut safkarintamalla taas vaihteeksi, mutta tänään alkoi teolliset maut yököttämään. Sen verran joustin, että ostin pizzapohjat kaupan pakastealtaasta.

Pizzanhan osaa pyöräyttää kuka vain, mutta maukas tomaattikastike on se millä viedään pisteet kotiin.

6 tomaattia
1 zibula
6 valkosipunlinkynttä
puolikas habanero
5 rkl tomaattipyrettä
mustapippuri, suola
1 rkl hunajaa
1 rkl siirappia
1 rkl punaviinietikkaa
0,5 dl oliiviöljyä

Hienonna zibulat ja heitä kasariin öljyn kera, lämpö neloselle. Pese tomaatit, halkaise ja leikkaa kannat irti. Heitä kannat roskiin ja kuutioi laudalla olevat tomaatit karkeasti senttiäxsentti kokoisiksi. Ei mitään hienostelua vaan halkaistut tomaatit viilletään keskeltä poikki ja kuudeksi siivuksi. Nyt on hyvä nostaa hellan lämpöä vitoselle. pilko haba tomaattien joukkoon. Kun zibulat alkavat näyttämään kuullottuneilta, heitä tomaatit sekaan. Kääntele laiskasti ja anna kiehua. Struuttaa tomaattipyree joukkoon ja loput mausteet. Tiputa lämpö kolmoselle ja välillä hämmentäen anna kiehahtaa kokoon. Ohjeella ryydittää 3-4 isohkoa pizzaa.

Soosia kannattaa tehdä samointein vähän isompikin annos ja vaikka pakastaa osa. Lisäämällä eri komponentteja siitä on moneksi, jauhelihaa lisättäessä saadaan bolognesea yms. Kannattaa kokeilla lisätä rainbow-savusimpukoita sekä katkarapuja kastikkeeseen ja tarjota pastan kanssa. Variaatioita on monia.



Illalla "kestotestissä" uusittu (kiitos käyttäjän "koshui" vinkin) habanero-appelsiini-inkiväärikastike jädelle. Ans kattoo kui käy..

[Jiri]

Kunnon pizzassa on tosiaan kunnon kastike. Ne kaupan valmiit pyreet on jotenkin kitkeriä ja taas tomaattimurskassa on niitä tomaatinkantoja yms. Paseerattu tomaatti on taas ihan velliä eikä maistu miltään. Koko soosi alusta asti itse... Miksei, miksei... Kiitos :-)

[Ryhis]

Vapaasti lainaten vanhemmasta reseptistä.

2 Appelsiinia
pala inkivääriä
1 habanero
2,5 dl sokeria.

Eli otetaan kaksi nyrkin kokoista appelsiinia, kuoritaan veitsellä ja lohkotaan hedelmälihat kalvojen välistä talteen.

Kerätään hedelmälihat kippoon, jonne kannattaa puristaa myös jäljelle jääneistä kalvo-osista mehu. Halkaistaan yksi habanero, kaapaistaan siemenet ja kanta pois ja nakataan kippoon. Inkivääristä leikataan n. peukalon kärjen kokoinen pala. Kaikki porataan sauvasekoittimella tasaiseksi. Esimerkkikuvassa inkivääriä on liikaa kun innostuin sen tuoksusta. Yksi palanen riittää. Tai kaksi pienempää.


Kaada hieman sokeria pannulle. Tarkalleen ottaen 2,5 dl.

Sulatetaan ja ruskistetaan kauniiksi. Mainittakoon vielä, että sula sokeri huitelee vajaassa 200 asteessa ja poikkeuksetta aiheuttaa vakavia palovammoja. Jos onnistut turaamaan sitä päällesi, yritä hankkitua kylmän veden alle  pyyhkimällä onnistut vain maksimoimaan palovammasi. Lapset ja eläimet pois keittiöstä.


Tiputetaan lämpöä ja kipataan haba-appelsiinisotku sekaan. Hämmmenellään rajusti ja nautitaan höyrystyvän haban vaikutuksista mm. silmiin ja nenän limakalvoille. Hellan lämmön voi huoletta tiputtaa vaikka kolmosella ja antaa soosin kiehua kasaan. Kastike on valmista, kun se reagoi pannun kallisteluun silmänräpäyksen viiveellä ja jättää selkeän kalvon.




Ja pannu kannattaa huuhdella vielä lämpimänä. Kokoonkeitettyä sokerilientä on ikävä kaapia seuraavana aamuna irti pannusta.

[koshui]

Esimerkkikuvassa inkivääriä on liikaa kun innostuin sen tuoksusta. Yksi palanen riittää. Tai kaksi pienempää.

Eikös tullut melko raikas tuolla määrällä Itsellä kävi vähän samalla lailla, tuli laitettua reippaasti.

[Ryhis]

Inkivääri on vain niin sehtanan hyvää. Ja salakavalaa. Suolaisia ruokia tehdessä sen kanssa tulee aina oltua varovainen ja sitten valmiissa tuotteessa se ei maistukaan niin hyvin. Samoin käy kanelin kanssa. Lihapataan ei kanelia uskalla koskaan laittaa "tarpeeksi" mutta omenapiirakan päällä pienetkin määrät käyvät nenään.

Nyt jouduin inkiväärin juksaamaksi. 

Nyt pitäis keskittyä siihen seuraavaan jädekastikkeeseen, lime-minttu-naga. 

[PeeVee]

Nyt pitäis keskittyä siihen seuraavaan jädekastikkeeseen, lime-minttu-naga. 

Tuo kuulostaa hyvältä! Olisi sopivasti muutama tuore podikin puskassa.   Reseptiä odotellessa...

[Ryhis]

Tiedusteluuni "mitä aamulla" vaimoihminen vastasi, että "munaa". Ymmärsin heti mistä oli kyse ja veivasin pikapikaa munakkaan runsailla höysteillä.

Helppoa ja nopeaa. Eikä tarvitse puputtaa leipää.

Sillä välin kun kahvi tippuu, rikotaan vatiin 6 munaa. Sekaan mustapippuria, suolaa ja ½ maitoa.

Höysteiksi käy melkein mikä vaan. Tosin edellisillan keitetyt perunat ovat parhaimmillaan. Tänään pannuun eksyi miniluumutomaatteja, sipulia, tuore chilipalko, herkkusieniä, suikaloitua meetwurstia.

Kypsennetään kypsymisjärjestyksessä voi&oliviiöljykombinaatiossa, vähän vatkatut munatt sekaan ja käännellään hetki.

Valmistuu samoihin aikoihin kahvin kanssa.

Kuvassa tämän aamun täytteet.



eedit: Ihana sananmuunnin!

[tuohisuu]

Nyt pitäis keskittyä siihen seuraavaan jädekastikkeeseen, lime-minttu-naga. 

Tuo kuulostaa hyvältä! Olisi sopivasti muutama tuore podikin puskassa.   Reseptiä odotellessa...

Ensimmäiset nagan kukkaset näkyy, toivottavasti resepti syntyy siihen mennessä.

Tuota tomaattisoossia pitää koettaa. Tähän asti vaiva/maku suhde ei ole ollut edullinen omatekoiselle.

[Rusakko]

Jäätelön seuraksi on tehty nyt pari kertaa tuota kastiketta ja on se vaan hyvää. uutta versiota odotellessa...

[koshui]

käy kanelin kanssa. Lihapataan ei kanelia uskalla koskaan laittaa "tarpeeksi" mutta omenapiirakan päällä pienetkin määrät käyvät nenään.

Yleensä kun sanon laittavani kanelia lihaan minua katsotaan kieroon. Kaneli on yksinkertaisesti paras mauste mitä lihapulliin voi laittaa.
Ja vielä laittaa kardemummat riisin sekaan on vierailijoiden hölmistyminen taattu kun ei kahvin kanssa saakkaan vadelmakiisseliä.
Niin.. lihapullat riisin kanssa... ei saa olla niin skeptinen