Keittiövälineet

[ZAZ]

...15min käytön jälkeen terä irtosi kahvasta no sais sen terän takas ujutettua mutta se siellä enää pysynyt. 2kaverilla on myös noita ja sano että nuo mustat holkit alkaa heilumaan ja irtoilemaan ajan myötä

Vastaan suoralla lainauksella www.satake.fi sivuilta:

"Veitsen kädensija on valmistettu mangoliapuusta, joka kestää erinomaisesti vettä ja kulutusta. Kun sen vielä öljyää ruokaöljyllä ennen veitsen ensimmäistä käyttökertaa, kestää se entistäkin paremmin. Terän ja kädensijan välissä oleva muovinen sokka on istutettu paikalleen ilman liimausta ja se pysyy paikallaan kahvan ollessa kosteustasoltaan oikeanlainen. Jos se siis löystyy, on kädensijaa syytä hiukan kostuttaa vedellä."

[Torakka]

...15min käytön jälkeen terä irtosi kahvasta no sais sen terän takas ujutettua mutta se siellä enää pysynyt. 2kaverilla on myös noita ja sano että nuo mustat holkit alkaa heilumaan ja irtoilemaan ajan myötä

Vastaan suoralla lainauksella www.satake.fi sivuilta:

"Veitsen kädensija on valmistettu mangoliapuusta, joka kestää erinomaisesti vettä ja kulutusta. Kun sen vielä öljyää ruokaöljyllä ennen veitsen ensimmäistä käyttökertaa, kestää se entistäkin paremmin. Terän ja kädensijan välissä oleva muovinen sokka on istutettu paikalleen ilman liimausta ja se pysyy paikallaan kahvan ollessa kosteustasoltaan oikeanlainen. Jos se siis löystyy, on kädensijaa syytä hiukan kostuttaa vedellä."

Se oli vain mun mielipiteeni asiasta. Itselle ei tunnu nuo japani veitset edes sopivan käteen ovat liian "siroja" veitsi on kumminkin ammattikäytössä niin oleellinen juttu että sen pitää olla sopiva omistajansa kädelle. Tarkoittaen näitä: Paino,Painotus(miten paino on jakautunut veitselle),kahvan muoto,teränpituus, veitsen terän malli. Itsellä on Sanellin veitset niin kotona kuin töissä se on itselle se oikea. Esim lainasin kerran työkaverin Wustoffia ja aivan liian painava veitsi itselle. Mac taas voisi olla sopiva mutta mitä  sitä hyvää vaihtamaan. Ainut mikä itseä vaivaa on se että suomesta ei taida saada kunnon veitsi Pusseja/salkkuja joissa olisi kohtuu hinta ja vetoketju. Itsellä tällä hetkellä jokui Exentt yms laukku jossa tarra kiinitys ja mullakin veitset liikkuu väliä koti-työt-koulu. ja vuodessa alkanut jo tarrra pettämään ja välillä tippuu pienimmät tavarat kyydistä. Itse tarvisin veitsi pussin jossa olisi veto ketju tilaa 10veitselle yms isolle tavaralle ja tilaa pikku tavaroille(pienet pihdit yms gadgetit)

[Ryhis]

Ainut mikä itseä vaivaa on se että suomesta ei taida saada kunnon veitsi Pusseja/salkkuja joissa olisi kohtuu hinta ja vetoketju.

On muuten helvetin vaikeita löytää. Käsistään kätevä tekee tällaisen pussin itse neliön nahkapalasta (saa suutarinliikkestä tms.) ja parista tusinasta niitistä. Mitään kangasta on turha käyttää, puukot tulevat siitä läpi.

Itse tein veitsisalkun vanhasta viulukotelosta, vaahtomuovia sisään ja sinne upotukset. Oli aika häijy.

[Chilivaari]

.... paljonko tuommoinen 26-28cm pannu painaa?
Valuraudoista on tullut vaimoväelle painon takia ongelma, ranne ei kestä.

Nyt on tämä vuosi paisteltu keraamisella pinnoitteella, OBH:n pannulla ja kokemukset ovat myönteisiä.
Wokkipannua kuitenkin puuttui ja Tokmannin "tavaratalon" ohi kulkiessani havaitsin siellä oivan kokoisen, kevyen ja keraamisella pinnoitteella olevan. Hintaakaan ei ollut paljon, joten otin mukaan.
Halvalla ei saa kuin paskan, olisi se pitänyt tietää.
Jo toisella paistokerralla pannun pohja vääntyi kieroon, eikä kontaktia keittolevyyn enää syntynyt. Jäähtyessään se oli taas tasainen. Nyt parin viikon jälkeen pinnoite toimii edelleen, mutta on alkanut vaihtaa väriä keskeltä kellertäväksi. Halvalla ei tosiaan saa kuin....

[sorrii]

... paljonko tuommoinen 26-28cm pannu painaa?

Mä sain lahjana 2½ vuotta sitten 28cm Swiss Diamondin, jota kehumalla sain aikaan melkoisen räyhäämisen täällä  - Kerron kuitenkin:
Punnitsin juuri sen: 1530g
Vertauksena wanha 22cm Wärtsilän valurauta painaa 1790g joka käytännössä puolet pienempi siis.

Diamondiin innostuin monta vuotta sitten Farmari-messuilla kun helppoheikki esitteli sellaisia pihalla ja paisteli siinä ilman rasvaa lettutaikinaa, jota raapi teräslastalla niij että kipinät sinkoili. Ei tarttunut ja pannu kesti kaikenlaista hehkuttelua ja raapimista. Taitava esittelijä!

Kun sen sitten vihdoin sain itselleni niin alkuun tietysti tyhmänä käytin teräslastaa minäkin, josta tuo ei kuitenkaan ihan tykännyt. Pinta meni vähän mataksi ½ vuoden käytön jälkeen. Sitten aloin käyttämään puulastaa ..
Nythän pannu on siis 2½ vuotta ollut viikoittain käytössä eikä tosiaan mitään valittamista. PAksu alumiinvalu + timanttipinnoite [muovia ja timattipölyä?] toimii kyllä ja pannu varaa lämpöä yhtä hyvin [vähintään] kuin tuo valurauta... Kaikenkaikkiaan ostaisin nyt sellaisen jopa omalla rahalla. Muija jaksaa tiskata sen ainakin ...

http://www.ultimathule.fi/product_catalog.php?c=154&gclid=CO_hjqDc3bICFSF7cAodfycA4Q
http://www.yhteishyva-ruoka.fi/keittiovalineet/tuotteet_testissa/testissa_paistinpannu/fi_FI/testissa_paistinpannu/

[ChIlIDoG]

... paljonko tuommoinen 26-28cm pannu painaa?

Mä sain lahjana 2½ vuotta sitten 28cm Swiss Diamondin, jota kehumalla sain aikaan melkoisen räyhäämisen täällä  - Kerron kuitenkin:
Punnitsin juuri sen: 1530g
Vertauksena wanha 22cm Wärtsilän valurauta painaa 1790g joka käytännössä puolet pienempi siis.

Diamondiin innostuin monta vuotta sitten Farmari-messuilla kun helppoheikki esitteli sellaisia pihalla ja paisteli siinä ilman rasvaa lettutaikinaa, jota raapi teräslastalla niij että kipinät sinkoili. Ei tarttunut ja pannu kesti kaikenlaista hehkuttelua ja raapimista. Taitava esittelijä!

Kun sen sitten vihdoin sain itselleni niin alkuun tietysti tyhmänä käytin teräslastaa minäkin, josta tuo ei kuitenkaan ihan tykännyt. Pinta meni vähän mataksi ½ vuoden käytön jälkeen. Sitten aloin käyttämään puulastaa ..
Nythän pannu on siis 2½ vuotta ollut viikoittain käytössä eikä tosiaan mitään valittamista. PAksu alumiinvalu + timanttipinnoite [muovia ja timattipölyä?] toimii kyllä ja pannu varaa lämpöä yhtä hyvin [vähintään] kuin tuo valurauta... Kaikenkaikkiaan ostaisin nyt sellaisen jopa omalla rahalla. Muija jaksaa tiskata sen ainakin ...

http://www.ultimathule.fi/product_catalog.php?c=154&gclid=CO_hjqDc3bICFSF7cAodfycA4Q
http://www.yhteishyva-ruoka.fi/keittiovalineet/tuotteet_testissa/testissa_paistinpannu/fi_FI/testissa_paistinpannu/

Teflonia se on diamondi. Itsellä kesti noin vuoden 20cm pikki diamondi, eli saman verran kuin scanpan ja Julienne. Käyttö oli kaksi kertaa päivässä. Nykyään paistan vähemmän. Seuraavaksi koekäyttöön hommaan DeBuyer hiiliteräspannuja. Onko kukaan testannu telkkarissa mainostettuja(prisma) Greenpan pannuja mainostavat että eivät ole teflonia.

[sorrii]

Teflonia se on diamondi. Itsellä kesti noin vuoden 20cm pikki diamondi, eli saman verran kuin scanpan ja Julienne

Oikein hoidettuna Swiss Diamond -paistinpannun pinnoite säilyy tarttumattomana ja helposti puhdistettavana pidempään kuin mikään muu tunnettu pinnoite.

Joo. Aika paha lupaus tuo...
Kuitenkin mulla on yli 2 vuotta kestänyt ihan hyvänä lukuunottamatta kauneusvirheitä alkuaikojen teräslastan käytöstä. Eip esim Hacmannin kovempi Kovanaama kestänyt vuottakaan kun tuli laikkuja joihin alkoi ruuat tarttumaan ...

Mä ihastuin alunalkaen ajatukseen, että saisin käyttää kunnon metallilastoja ja olisi silti tarttumaton helppo pannu. Paino ei ollut ykkösasia, mutta samankokoiseen valurautaan verraten toki on plussaa että sitä jaksaa "pyöritellä" yhdellä kädellä munkin lihaksilla 

Kokemuksen myötä arvokkaimmaksi ominaisuudeksi on osoittautunut kuitenkin se lämmönvarauskyky! Tällähän onnistuu vaikkapa jauhelihan ruskistus jopa jääkaappikylmänä ilman että kaikki nesteet valahtaa pannulle. Jäävi olen noita teräspannuja arvostelemaan mutta kokeilematta en usko että sellaisella DeBuyerilla paisto-ominaisuudet olisivat lähellekään Diamondia; kestävyys varmaan on...

Voiko hiiliteräspannun huuhtoa puhtaaksi käytön jälkeen kuumalla vedellä ja märkänä ripustaa koukkuun odottamaan seuraavaa käyttöä huoleti... ?

[jaolsten]

...

Teflonia se on diamondi. Itsellä kesti noin vuoden 20cm pikki diamondi, eli saman verran kuin scanpan ja Julienne. Käyttö oli kaksi kertaa päivässä. Nykyään paistan vähemmän. Seuraavaksi koekäyttöön hommaan DeBuyer hiiliteräspannuja. Onko kukaan testannu telkkarissa mainostettuja(prisma) Greenpan pannuja mainostavat että eivät ole teflonia.

Itsellä kesti lähes samalla käyttöasteella Diamond 1,5 vuotta. Keväällä ostettiin uusi samanmoinen tilalle.

- Paino: kuin valurautapannu
- Hinta: ~ 100€

+ Kestävyys: Samalla käytöllä marketin 40€ teflonit kestäneet alle 4kk. Kuumankestävyys yhdistettynä pinnoitteen hankauksenkestävyyteen tekee tästä vaativan kokin työkalun.
+ Paino: kuin valurautapannu. Lettujen ja muiden paistosten heittelystä saa hyvät käsireenit.
+ Non-stick, oikeesti. Tiskaan pannun kraanan alla, 10s. ja valmista.
+ Laatu.

Tähän vois heittää legendaariset Batman-bitch-slapit.

[Ryhis]

En sano mitään.

[Huru-ukko]

Itsellä on käytössä Hackamanin joku pannu, olisko se ollut sitten tuo kovanaama, hintaa sillä oli jotain satasen verran. Kolmas vuosi on jo pitkällä menossa. Pelkkää muovia tai puuta lastana. Käytön jälkeinen pesu kuumalla vedellä ja pyyhkäisy talouspaperilla. Nyt on viime keroilla ruennut tarttumaan pohjaan tavaraa kun esim. chili con carneeseen olen lihoja ruskistanut jo toisella tai kolmanella pannullisella (siis kova lämpö ja noin kolmannes mitä pannu vetäisi). Tosin irtoaa ihan helposti vielä tatina pois.
Mutta uutta tekisi silti mieli. Tuon chili con carneen olen kesäisin lykännyt sähköuuniin ja talvisin ns. peltiuunin (halvempi versio kaakeliuunista...). Muhii siellä sitten yön yli. Patana olen käyttänyt keraamista 3 litran pataa. Ko. astian mainoksessa sanotaan että voi käyttää ihan levylläkin, mutta enpähän ole arvannut rueta sitä paistinpannuna pitämään. Takuu ei kata tuon halkeamista vaikka se tapahtuisi pelkässä käytössä, ainoastaan rakennevika hyväksytään.
Eli mikäs pannu Räyhis sinulla on käytössä, kiinnostaisi tietää. Olen noita sinun kyökkijuttuja seurannut ja en ainakaan nyt muista millä paistelet, tai oletko edes sitä sanonut.


Muoksina: Voitahan sitä tai joskus oliiviöljyä on tullut lorautettua sinne pannun pohjalle ensin....

[Bruce Willis]

itse vannon edelleen valuraudan nimeen ja tässä taloudessa on tasan yksi pinnoitettu pannu ( opa valmistettu saksassa)  joka tosin on kestänyt kestänyt huolellisella käytöllä sen 4 vuotta mutta nyt alkaa olla sekin lopussa.

Muutama valurautapannu,sekä pari valurautaista pataa! niillä on pääosin kaikki sapuska tehty mitä tulee nykyjään väännettyä tässä kiiruksen keskellä. Toki yksi Ristiinan kasari löytyy ja EI ole pinnoitettu.  Lasivuoka on aika ykkösjuttu myös tässä keittiössä. 

En väitä etteikö jotkin pinnoitetut pannut olisi ihan hyviä mutta väärin käytettynä nekin saa paskaksi alta aikayksikön ja mitä tulee paisto ominaisuuksiin niin tuommoinen 28 cm halkaisijaltaan oleva aito,paksua valurataa oleva pannu varaa kyllä lämpöä ja luovuttaa sitä tasaisesti niin että lopputulos on kutakuinkin täydellinen.  Ja voi käyttää kaasuliedellä huoletta ilman pelkoa siitä että pannu vääntyy soikeaksi. Kokemusta muuten on siitäkin! 

En usko että ostan ikinä enää pinnoitettua pannua vaikka sitä myydään miten vitun timanttina ja vaikka paketin kannessa olisi joka ikinen kokki jonka naamataulu on televisiossa nähty!

[Ryhis]

Eli mikäs pannu Räyhis sinulla on käytössä,

Valurautapaistinpannu ja sortimentti erilaisia rosterikiuluja. Pikkupannuna on sellainen ~18cm tefal, ei juurikaan käytössä. Silloin kun en valurautaa käytä, käytän ~26cm Tefalia. Ihan hirveä paskarimpula, pohja on suora kuin rättisitikan konepelti ja kahvan joutuu kiristämään kahdesti päivässä leathermänillä. Ongelmat alkoivat jo pannun ollessa ½ vuotias.

De Bueyerin käyn vetämässä kaupasta heti kun jaksan ja ehdin.

Jos pannu kestää 2 vuotta ja maksaa satasen niin huh huh. Ja tämä jatkuva argumentointi, että voi paistaa ilman rasvaa. Voishan sitä kusta ja paskoakin puntin kautta jos aikansa harjoittelisi, säästäisi farkkujen vetoketjua......

[Janne]

Jäävi olen noita teräspannuja arvostelemaan mutta kokeilematta en usko että sellaisella DeBuyerilla paisto-ominaisuudet olisivat lähellekään Diamondia; kestävyys varmaan on...

Diamond on varmasti pinnoitepannuksi kelvollinen ja monessa paikkaa ihan näppärä mutta tää väite on kyllä aika uskomaton. Siinä vaiheessa kun aletaan paistamaan, on teflonpannusta pinta murtunut aika aikayksikön. Hiiliteräksessä nimenomaan paisto-ominaisuudet ovat äärimmäisen hyvät, huonona  puolena se, että pannu pitää pestä ja kuivata heti käytön jälkeen. (hieman epäselvää tosin on mitä huonoa siinä on...)

Mulla on yksi swiss diamond -pannu kaapissa, vaan eipä ole yhtä kertaa enempää tullut käytettyä kun mokoma ei toimi induktiolla (halpisversio, sai 20 eurolla anttilasta) ja puuliedellä ei taas hiiliteräspannun fiilistä voita mikään. Olen kyllä harkinnut pienen SW -kattilan (onko sellaisia?) ostoa tyttären aamupuuron keittoon, siinä hommassa pinnoite on mukava ominaisuus.

[sorrii]

Jos pannu kestää 2 vuotta ja maksaa satasen niin huh huh

2½ vuotta on kestänyt diamondi; vähän pinta raapiintui alussa teräslastoilla ja täytyy myöntää että mun niuho akka pelkää että siitä irtoaa dioksiinia paistellessa; minä en.
Kyllä tuota harrastelijalätynkääntäjä toisen mokoman käyttää, kun ei raavi enää teräksillä. En mäkään omalla rahalla ehkä kuitenkaan sitä ostaisi  kun ei tarvitse!

Aikaisemmin ruskistelin chile con carneeni sen jauhelihan tosi wanhalla Wärtsilän valuraudalla joka sekin itseasiassa on aika kiva: Löysin yhdeltä sahalta(!) vanhan paakarinmökin takaa heinikosta täysin oranssinkeltaisen ruosteen peitossa ja kokeeksi vetelin bläkkändekkerillä ja teräsharjalla puhtaaksi: siitä tuli aivan silkinkiiltoisen sileä ja hyvällä rasvapoltolla varsin tarttumaton pannu, kunhan ei yritä käännellä esmes lättyjä kesken paistumisen; ruskeana irtoaa itsekseen!

Ei vaan isompi wärtsiläkään ruskista kylmää ja vetistä Pikka-sikanautaa ihmisen syötävään kuosiin; Diamondilla paistettuna tyhmempi voisi luulla sen olevan sisäfilettä tryffelikastikkeessa 

[Bruce Willis]

Jos pannu kestää 2 vuotta ja maksaa satasen niin huh huh

Kyllä tuota harrastelijalätynkääntäjä toisen mokoman käyttää, kun ei raavi enää teräksillä. En mäkään omalla
Ei vaan isompi wärtsiläkään ruskista kylmää ja vetistä Pikka-sikanautaa ihmisen syötävään kuosiin; Diamondilla paistettuna tyhmempi voisi luulla sen olevan sisäfilettä tryffelikastikkeessa 

Yleensä kun jauhelihaa paistetaan niin lämpöä on mielestäni oltava niin runsaasti että neste irtoaa ja haihtuu pois. Mieluummin vaikka paistaa sen jauhelihan 100g erissä! kunhan se ei ole keitettyä vaan paistettua..

Sitäpaitsi noin tyhmiä ihmisiä jotka luulevat että jauhelihasta saa sisäfilettä tryffelikastikkeessa on valitettavasti VAIN Suomessa...

[Janne]

Tuossa muuten kuva vajaan vuoden käytössä olleeste Debuyeristani, alkaa olemaan pinta pikkuhiljaa hyvällä mallilla.

[sorrii]

Yleensä kun jauhelihaa paistetaan niin lämpöä on mielestäni oltava niin runsaasti että neste irtoaa ja haihtuu pois. Mieluummin vaikka paistaa sen jauhelihan 100g erissä!

Tässä se olikin se pointti! Aika isokin [400g tyypillinen] klöntti jauhelihaa ruskistuu kerralla ilman että pannu jäähtyy kesken. Tokihan normi jauhelihasta sitten jossain kohtaa alkaa nestekin valumaan, jos jatkaa paistamista. Siinä vaan on SD'ssä ilmiömäinen lämmönvaraamiskyky; vastaavasti täytyy antaa lämmetäkin ennenkuin alkaa paistelemaan. Kyllä tää on ihan vilpitöntä kokemuksen vaihtoa, vaikka vähän provokatiivisiakin kielikuvia välillä lipsahtelee mukaan ...

Tää mun diamond muuten on joku induktio-malli jota en tarvitsisi. Siinä on valun sekaan vedetty jotain teräsvietereitä jotka saa epäilemään vähän, ja varoitus että jos käyttää sitä kaasulla, niin ne induktio-ominaisuudet jotenkin kärsii!?!? ONhan se aika ihmemetallia ja kuulostaa jonkun mainosmerkonomin kieroilulta.

Valintakysymyshän sitten on haluaako ehdottomasti vuosia kovaa ammattikäyttöä kestävän pannun vai tyydyttää mukavuudenhaluaan silläkin riskillä, että joutuu hommaamaan välillä uuden. Vaihtaahan tosi automiehet autoakin tämän tästä ja kännyköitä jotkut kaksi kertaa vuodessa.

Nyt on viime keroilla ruennut tarttumaan pohjaan tavaraa kun esim. chili con carneeseen olen lihoja ruskistanut jo toisella tai kolmanella pannullisella (siis kova lämpö ja noin kolmannes mitä pannu vetäisi)

Mä rupesin hiljan lueskelemaan läpi jenkkiläisen chiligurun [chili con carne] kirjaa Chili Madness [Jane Butel] jossa kymmeniä reseptejä kunnon jenkkichiliä. Yllättäen siinä monissa klassikkoresepteissä ei lihaa ruskistettu ollenkaan! Yleensä sipulit kuullotettiin ja lihaan sekoitettiin mausteet, valkosipulit, chilit tm. kulhossa ja tuo mössö kaadettiin pataan lisäten neste heti perään. Sääntö tuntui olevan, että chiliä sitten haudutellaan avoimessa padassa tunteja. Perus- Texasin chilissä ei ollut aineina kuin lihaa, sipulia, mietoja ja tulisia paprikoita sekä mausteita, olutta, masaa [masa harina] ym: Ei tomaattia välttämättä ollenkaan - Ja chili-kilpailuissa ei sallita papujenkaan käyttöä ...

Tästä uutta ketjua siis kokkaus-osioon ...

[Huru-ukko]

Kiinostaisi sorrii muuten tietää mistä sinulla on pätevyys arvioida mitkä on kunnon jenkkichilejä. Ja mm. jos joku Jane niitä kirjoittelee, mistä tiedät että ne on klassikkoreseptejä. Jos se Jane niin kirjassaan sanoo, niin se voi olla vain hänen mielipiteensä....
Meilläpäin sitä sanotaan lihakeitoksi, jos lihat laitetaan kiehumaan suoraan nesteeseen, olipa siellä sitten tomaattia tai paprikaa...

[Fredrik-flugarn]

Mun uusin pannu maksoi 5€ kirpparista...
...ja voittaa kaikki liukupohjaset kattilat 6-0 vielä viidenkymmenen vuoden päästä!

Pinnoitus=kusetus

Pelkkä tekosyy myydä "rasvapelolla" p*skatuotteita ylihintaan
Kestävä pinnoitettu pannu ei ikinää löydy kaupasta. Ei kannata valmista tuote joka ei hajoa.

[Hubert]

Ostin vajaa vuosi sitten kolme DeBuyeria ja ensimmäisen kokeilun jälkeen ei tullut mieleenkään käyttää enää muovipannuja.
Noilla voi tosiaan paistaa lihaa, ja ihan koko pannun alalla, eikä vain pientä nokaretta keskellä. Uuninkestävyys on toisinaan kätevä ominaisuus. Jos pannun unohtaa levylle kuumentumaan vartiksi, niin siinä kohtaa kun muovipannu olisi vääntynyt kuprulle ja ilman täyttäisi myrkylliset fluoriyhdisteet, ei hiiliteräspannulle tapahdu mitään. Teräslastan käyttö tekee paistamisesta mukavampaa, varsinkin silakoiden tai muiden hauraiden tapausten kanssa. Joskus tulee myös käytettyä pannua lautasena. Vaimo edelleen huudahtaa välillä pelästyneenä, kun leikkaan teräshaarukalla ja veitsellä pihviä suoraan pannusta.

Totta on, että nuo täytyy pestä käsin, ilman saippuaa eikä pannua voi jättää likaisena/märkänä pöydälle. Toisaalta sen, että pannut pestään ruoanlaiton jälkeen, pitäisi olla jokaiselle itsestäänselvyys.